torstai 5. helmikuuta 2015

Tasa-arvoisen avioliiton vastustamista retoriikan keinoin, mutta ei muutoin

Espoon uusi kirkkovaltuuston puheenjohtaja Stig Kankkonen kirjoitti Seurakuntalainen-nettilehden sivuilla olevaan blogiinsa artikkelin "Laeilla ei muuteta luonnonlakeja" (4.2.2015) missä hän kritisoi tasa-arvoista avioliittolakia. Kirjoituksessa on sen verran paljon epäkohtia, että pakko korjata tässä muutama.
Lainsäädäntötyö on saanut omituisia ulottuvuuksia. Sellaisiakin, joiden perusteella on syytä epäillä suoranaista suuruudenhulluutta. Lainsäätäjä on surutta siirtynyt tontille, joka on kuulunut, kuuluu ja tulee kuulumaan vain ja ainoastaan Luojalle, Jumalalle.
Tarkoitan tässä kehitystä, jossa äideistä tehdään isiä ja isistä äitejä. Kohta nousee varmaan keskusteluun laki, jonka mukaan voi olla ainakin kolme biologista vanhempaa. Sellainen laki on jo hyväksytty Britannian parlamentin alahuoneessa.
Jos tämän kritiikin oli osuttava homoseksuaaleihin, ja heidän haluunsa päästä naimisiin, ja saada samat adoptio-oikeudet kuin muilla, niin väite ei pidä paikkaansa. Yksikään homoseksuaali mies ei halua äidiksi, eikä yksikään homoseksuaali nainen isäksi. Jos taas kyseessä on kommentti sukupuolenkorjausleikkauksia kohtaan, niin kommentti jää todella puutteelliseksi. Sukupuolenkorjausleikkaus on hyväksytty lääketieteelinen toimenpide psykologiseen (ehkä jopa kehitysbiologiseen, lähde) ilmiöön, jolla saavutetaan hyviä tuloksia ja joka korjaamattomana voi aiheuttaa suurta tuskaa.

Kolmen biologisen vanhemman esiintuominen tässä kohtaa on taas vähintään outoa. Kyseessä on lääketieteelinen keino ehkäistä vakavia sairauksia, jotka johtuvat mitokondriossa olevasta geenivirheestä (Lisää tietoa vaikka täältä). Jos tällä kommentoidaan ihmisen halua asettua Jumalan asemaan pitää samantien kyseenalaista oikeastaan kaikki lääketiede. En sano, että kaikki lääketieteelliset keinot ovat eettisesti hyväksyttyjä, mutta sanon että niistä pitää keskustella erillään homo- ja lesboparien oikeuksista.
Sama kehitys lain käyttämisestä luonnonlakien muokkaamisyrityksissä nähtiin kun käytiin keskustelua niin sanotusta tasa-arvoisesta avioliittolaista. Siinä ei oikeastaan ollut pääasiassa kysymys tasa-arvosta vaan siitä, ettei pitäisi olla olemassa miehiä ja naisia. Mutta sitä tosiasiaa, että meidät on luotu miehiksi ja naisiksi ei voi miksikään muuttaa. Laeilla ei luoda luonnonlakeja. Selväksi on kyllä käynyt, että luonnonlailta suljetaan tarpeen tullessa silmiä. Vahingoksi maallemme ja kansallemme.
Tällä Kankkonen varmaankin tarkoittaa sitä, että tasa-arvoinen avioliittolaki on uhka perinteisille sukupuolirooleille, ja että näitä rooleja pyritään häivyttämään. Ei se sitä tarkoita. Niinkuin yllä sanoin, homomiehet ovat miehiä ja lesbonaiset naisia. Mutta kappaleesta on kyllä aistittavissa (jos ylitulkitsen, pyydän anteeksi) vahva, mustavalkoinen ajattelutapa ihmisen seksuaalisuudesta. Jo 60-luvulla ruvettiin puhumaan ns. Kinseyn asteikosta, millä viitattiin siihen että kukaan ei ole sataprosenttisesti hetero tai homo, vaan ihmiset ikäänkuin mahtuvat johonkin siihen väliin. Kinseyn asteikkoa on kyllä aiheestakin vähän kritisoitu, mutta sen esiintuoma perusidea on edelleen vahvalla pohjalla. (Lähde, joo se on Wikipediasta, mutta niin perustietoa että antakaa anteeksi. Katsokaa Wikipedian lähteet jos tarkemmin kiinnostaa.)
Strategia ja taktiikka tässä kehityksessä on ollut selkeä: kerta toisensa jälkeen vedotaan lapsiin, lasten oikeuksiin, lasten parhaaseen. Jos uskaltaa väittää, että lasten etu parhaiten turvataan miehen ja naisen välisessä avioliitossa, jossa huolehditaan lapsesta ja koko perheestä joutuu leimatuksi milloin miksikin fundamentalistiksi.
En voi välttyä ajatukselta, että lapsista ainakin osittain on tehty välineitä pyrkimyksissä saavuttaa päämääriä, jotka sinänsä eivät liity heihin. Päämäärä näyttää olevan kristilliselle pohjalle ja kulttuurille rakennetun ja ylläpidetyn avioliiton romuttaminen millä hinnalla ja millä keinoilla tahansa. Miksi näin on jäänyt minulle arvoitukseksi.
Pakko nyt ekana todeta, että kyllähän tässä Kankkonenkin vetoaa lapsiin omien tarkoitusperiensä ajamiseksi, mutta annetaan se nyt anteeksi, koska siinä Kankkonen on oikeassa, että lapsista todellakin pitää pitää huolta.

Joka tapauksessa väite siitä, että lapsen etu parhaiten turvataan heterovanhempien avioliitossa on väärä. Asiaa on perusteellisesti tutkittu, ja toistuvasti on todettu että homoseksuaalivanhempien lapset pärjäävät yhteiskunnassa yhtä hyvin kuin heteroseksuaalien. Eivät paremmin, eivät huonommin - yhtä hyvin. (Lähde, ja joo taas Wikipediasta.)

Puheet romuttamisesta millä hinnalla ja millä keinolla tahansa ovat taas puhdasta retoriikkaa, ilman mitään asiapohjaa. Kankkonen on tehnyt pitkän uran kirjoittajana, joten tämän hän hallitsee paljon paremmin kuin minä. Mutta tässä asiassa voin puhua vaan omasta puolestani: Minä olen kristitty. Minä en ole romuttamassa mitään. Minä tahdon muuttaa. Se ei ole sama asia.

Pakko tässä yhteydessä puuttua myös Kankkosen aiempaan kirjoitukseen "Arkkipiispa puhuu omiaan" (29.11.2014) ja Kankkosen tyylistä käyttää vahvaa retoriikkaa oman tarkoitusperänsä tukemiseen. Kyseisessä kirjoituksessa hän kritisoi arkkipiispa Mäkisen ilmoittamaa tukea tasa-arvoista avioliittoa kohtaan. Kankkonen toteaa:
Kirkon näkemyksistä on ilmeisesti syytä muistuttaa. Näin on vaikka, kuten piispa Seppo Häkkinen on todennut, "harvaa asiaa on kirkossa näin selkeästi yhteisesti ilmaistu" (Seurakuntalainen.fi 20.11).
Kankkonen viittaa tekstissään mm. piispainkokouksen selvitykseen "Parisuhdelain seuraukset kirkossa" joka tehtiin kirkolliskokousta varten. Kankkonen ei ehkä ole asiaan niin hyvin perehtynyt, vaikka mielestäni kirkolliskokouksessa tuolloin istui. Asiasta keskusteltiin paljon. Eriäviä mielipiteitä oli paljon. Niitä löytyy jopa kyseisestä selvityksestä. Jotkut piispatkin ovat asiasta olleet eri mieltä, esimerkiksi Mäkinen. Suomen kansasta enemmistö on tasa-arvoisen avioliittolain puolella (Lähde, lähde ja lähde), ja tästä kansasta aika iso osa kuuluu kirkkoon, ja täten on kirkko. Sen mielikuvan maalaaminen että kirkko olisi tässä asiassa jotenkin järkähtämättömän yksimielinen on väärin. Kirkon virallinen kanta on, että homoseksuaaleja ei voida vihkiä avioliittoon. Mutta tämä kanta on meidän muutettavissa, jos se kanta voidaan Raamatulla perustella. Ja aika monen mielestä se voidaan (Lähde).

Mitä mieltä sinä olet näistä asioista? Onko logiikassani virhe, vai suuri viisaus? Jätä kommenttia täällä, Facebookissa, Twitterissä, missä vaan.

Lähteet

LGBT parenting. Wikipedia. http://en.wikipedia.org/wiki/LGBT_parenting
Kinsey scale. Wikipedia. http://en.wikipedia.org/wiki/Kinsey_scale
http://fi.wikipedia.org/wiki/Samaa_sukupuolta_olevien_avioliitto
Kari Kuula - Raamattu ja homoseksuaalisuus. http://files.kotisivukone.com/karikuula.kotisivukone.com/tiedostot/raamattu_ja_homoseksuaalisuus.pdf
Transsukupuolisuus, Terveyskirjasto. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00525

Päivitetty 5.2.2015, 23:19: Kirjotusvirheiden korjauksia, tarkennettu sukupuolenkorjausta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti